Kris ❤ life

Musta tuntuu, että epätietouteni mun tulevaisuudesta on ollut suurin syy mun tyytymättömyyteen elämässä. Vaikka mulla on uskomattomia ystäviä, ihana perhe ja mulla on ollut onni matkailla ihnissa paikoissa, niin mä en oo koskaan onnistunut olemaan onnellinen pitkällä aikavälillä. Nyt, kun sain (en voi vieläkään uskoa sitä!) sen receptionist/vet assistant paikan, musta tuntuu, että voin oikeesti rauhoittua ja keskittyä muihin elämäni osa-alueisiin. Odotin Suomessa tekemättömänä viisumiani 7kk, mutta se oli jotenkin niin vaikeeta aikaa, että vaikka mulla olis ollut vaikka kuinka paljon aikaa, en tehnyt mitään järkevää. Mä aloin oikeesti uskoa, että oon laiska ja siksi oon onneton. Mut nyt tiedän, että olin laiska, koska olin onneton (en halua käyttää sanaa masentunut).

Oon ollut aivan eri ihminen, saatuani työpaikan. Mä oon tehnyt joogaa joka päivä, käynyt juoksulenkeillä, syönyt terveellisemmin ja oon ollut paljon itsevarmempi, iloisempi ja energisempi! Pääsin jopa ajokokeeni läpi ensi yrittämällä! Vaikka ei sillä täällä ole hirveesti väliä, koska kokeen saa uusia vuoden sisällä niin monta kertaa kuin haluaa ilmaiseksi. Ajokortti - $20 well spent.

Tuntuu oikeesti ekaa kertaa pitkään aikaan, että kehityn, että meen eteenpäin elämässä ja, vaikka mulla ei oo vieläkään mitään selvää tulevaisuuden suunnitelmaa, oon iloinen, etten enää leiju vaan tietämättömänä ilmassa. Oon niin ylpeä itsestäni, etten jäänyt opiskelmaan alaa, joka ei kiinnosta mua vaan lähdin, vaikka mua ei odottanut täällä mikään työ- tai opiskelupaikka.

En voi uska, että oon niin kauan vaan pelännyt, etten tuu ikinä saamaan työpaikkaa, josta tykkäisin, mutta tässä mä vaan oon sunnuntaina odottamssa malttamattomana maanantaina. Jo on päiviin eletty!

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! :)