Disappointment in Pink

Mentiin isän kanssa viime viikolla Secretary of Statetiin, jotta voisin tehdä ajokortin teoriakokeen, mutta saatiin siellä tietää, että tarvin Social Security kortin, että voi tehdä sen. Ja jostain selittämättömästä syystä isä päätti kysyä vahvalla ukrainalaisella aksentilla, että "Can't we just pretend she has one?" God! How embarrassing! Oon ihan varma, että se SoS-nainen luulee, et isä oli joku mafiatyyppi. Onneksi isä ei sentään yrittänyt sujauttaa sille mitää satasta samalla! :D

Mut joo, kenellekkään ei siis tullut mieleen, että mä tarvin sosiaaliturvatunnuksen, että voin asua täällä! Mun ensimmäin reaktio oli "Miksi mä semmoista tarvin? Eihän täällä oo edes mitään sosiaaliturvaa!" Tää maahanmuutto on mulle aika uus asia ja oon aika clueless suurimman osan ajasta, et mitä mun pitäis tehdä. Tarvisin semmoisen "Immigration For Dummies" -kirjan. Koska oon niin clueless, suurimmaksi osaksi vaan teen, mitä käsketään ja koska oon melko riippuvainen muista, en välttämättä saa aina, mitä haluan.

Esimerkiksi; It's obvious, että tarvin liittymän ja täällä puhelin ja liittymä ostetaan yleensä yhdessä, mutta puhelinliittymät on melko kalliita. Niinpä L ja hänen ystävänsä ovat ottaneet yhdessä family planin, joka tulee huomattavasti halvemmaksi ja me päätettiin, et munki olis fiksua liittyä siihen. Ongelma on, että porukan vastuuhenkilö on jätkä, jonka pitää kuulemma hoitaa kaikki nä asiat. Ensinäkin, mä rakastan miehiä, mut I swear to god, niitten ajatusten kulkua on joskus mahdotonta ymmärtää. Long and boring story short, mulle on tulossa postissa pinkki Samsung Galaxy, jonka kanssa on stuck vähintään vuoden!

Toinen ongelma on se, etten oo semmoinen ihminen, joka päivittelee puhelinta aina, kun joku uus malli on tullut. Oikeastaan mulle on ostettu (lue: äiti on ostanut) vain 2 puhelinta (kaks ekaa kait) ja muut on siskoilta tai muilta saatuja! En oo koskaan vaihtanut puhelinta ennen kuin edellinen on mennyt rikki, enkä oo koskaan omistanut älypuhelinta! Ja nyt, kun vihdoin saan semmoisen, niin tuun vihaamaan sitä, koska se on niin ruma! Ja koska se on ruma, en halua käyttää sitä! Ja koska en halua käyttää sitä, se ei koskaan mee rikki ja oon stuck sen kanssa niin kauan kunnes oon vanha ja kuolen tai meen jonnekin South Sidelle ja joku toivottavasti varastaa sen ennen kuin mä tuun ammutuksi. En tiedä, what are the chances of that happening, mutta ehkä en ota riskiä!

Onneksi kävin jo Social Security Officessa ja SS cardin pitäis tulla jokus tällä viikolla postissa ja sit mun pitäis saada saatua ajokortti ja auto ja itsenäisyys ja ystäviä ja elämä ja some kind of dignity. The kind of dignity you can have with a pink phone...

Entä mitäs teille kuuluu? :)